Historiaa
Historia
Kotimaassaan Tiibetissä rotua kasvatettiin luostareissa, sillä niiden uskottiin omaavan onnea tuottavia kykyjä. Lamat eivät milloinkaan myyneet koiriaan, niitä ei edes näytetty muukalaisille, koska niiden silloin pelättiin menettävän salaperäiset ominaisuutensa onnentuojina. Silloin tällöin tiibetinterrierejä kuitenkin lahjoitettiin korkea-arvoisille merkkihenkilöille suurimpina mahdollisina kunnianosoituksina.
Myös köyhillä paimentolaisilla oli näitä koiria - ne polveutuivat samoista kantavanhemmista kuin luostarikoiratkin, mutta olivat edellisiä vankkarakenteisempia ja kookkaampia. Niiden tärkeimpänä tehtävinä oli palvella isäntäväkensä apuna lammaspaimenina, sekä vaeltelevien paimentolaisheimojen turvana ja johdattelijoina vaikeakulkuisilla vuoristopoluilla.
(Rodulle länsimaissa annettu nimitys tiibetin t e r r i e r i on siis täysin harhaanjohtava.)
Ensimmäiset rodun yksilöt toi Eurooppaan 20-luvulla Intiassa työskennellyt englantilainen naislääkäri Dr. A.R.H. Greig, joka sai Tiibetistä lahjaksi useita korkealuokkaisia, sekä paimentolais- että luostarialkuperää olevia yksilöitä. Hän kasvatti rotua kennelnimellä OF LAMLEH useita vuosikymmeniä aina kuolemaansa 1972 saakka. Dr. Greigin merkitys rodulle on kiistaton - voimme liioittelematta sanoa, että ilman hänen mittavaa työpanostaan tiibetinterrierin hyväksi, meillä tuskin olisi tänä päivänä onnea tuntea tätä viehättävää rotua laisinkaan !
Rodun ensimmäinen kasvattaja Suomessa on vapaaherratar Eva Wrede, jonka AV RABBELUGN kennelin koirista maamme tiibetinterrierikanta neljä vuosikymmentä takaperin sai alkunsa. Rodun suosio on kasvanut maassamme tasaisesti ja tänä päivänä tiibetinterrierin kasvatukseen vihkiytyneitä henkilöitä on maassamme parikymmentä. Mikään myyntitilastoja hallitseva muotirotu ei tiibettiläinen kuitenkaan ole ja useimmat rodun kasvattajat toivovat hartaasti, ettei siitä sellaista koskaan tulisikaan.
Tiibetin pieni lammaskoira soveltuu niin kokonsa, kuin luonteensakin puolesta mainiosti seurakoiraksi sekä maaseudulle, että kaupunkiin. Ryhdikkään olemuksensa ja upean turkkinsa ansiosta voi tiibettiläisestä saada myös näyttävän näyttelykoiran. Ken kerran on hankkinut oman tiibetinterrierin, pysyy varmasti rodulle uskollisena koko ikänsä. Rodun piirissä on myös hyvin yleistä, että näitä koiria on perheessä kaksittain. Liekö silloin myös hyvä onni perheen myötä kaksinkertaisena !
Tuula Plathan
Vuosikirja 1980 (Vuosipäivitykset toimittajan tekemiä 2003)
Tiibetinterrierikantaan vahvasti vaikuttaneita koiria
klikkaamalla kuvaa näet nimet
