Turkinhoito
Turkin säännöllinen hoito on tärkeää
Video on Suomen Kennelliiton Koiranomistajan peruskurssin video. www.koiranomistajanperuskurssi.fi
*************************************
Tätä aihetta ei voi koskaan käsitellä liikaa; onhan se oleellinen asia jokaiselle tiibetinterrierin omistajalle.
Käsittelen seuraavassa turkin perushoitoon liittyviä asioita, jotka perustuvat omiin kokemuksiin sekä neuvoihin ja keskusteluihin muiden harrastajien ja kasvattajien kanssa.
Tiibetinterrierin turkinhoidon päämäärä on, että turkkia ei päästettäisi sellaiseen kuntoon, että takkujen selvittäminen muodostuu ylivoimaiseksi. Perushoidossa on myös aina otettava huomioon oman koiran turkinlaatu, sillä jotkut ja varsinkin nuoret koirat vaativat enemmän selvittelyä kuin toiset.
Älä epäröi kysyä kasvattajaltasi yksityiskohtaisempaa neuvoa juuri sinun tibbesi turkin hoidossa.
Jotta tibbesi tottuisi käsittelyyn, on tärkeää, että otat sen hoitopöydälle usein, heti pennusta lähtien. Kun koirasi on tottunut olemaan pöydällä sekä makaamaan kyljellään, on hoito huomattavasti helpompaa. Varsinainen turkinhoito alkaa, kun koirasi pentuturkki vaihtuu vähitellen aikuisen koiran karvaan.
Turkinhoito alkaa pesusta. Pese tibbesi säännöllisin väliajoin sekä aina kun se on likainen. Jos esim. peset tibbesi noin 2-3 viikon välein jonka yhteydessä selvität turkin perusteellisesti, voit väliviikkoina selvittää turkkia harjaamalla. Tämä edellyttäen, että se ei ole kovin likainen, pölyinen tai hiekkainen. Harjauksen yhteydessä tulee käyttää esim. veteen sekoitettua hoitoainetta, joka suihkutetaan samalla turkkiin. Jos turkkia selvittää kun se on kuiva, kuluttaa se turkkia enemmän kuin jos se on kostea tai märkä. Periaatteessa kulutat turkkia vähemmän, mitä vähemmän siihen kosket, kuitenkin ottaen huomioon yllämainittu päämäärä turkinhoidossa.
Huomioi myös se, että jos tibbesi on hyvin takussa kun peset sen, voi käydä niin, että ”peset takut sisään turkkiin”, ja sinulla on valtava työ edessäsi. Tällöin koirasi voi myös jäädä osittain likaiseksi, koska likaisia takkuja on vaikea saada puhtaaksi.
Käytä pesussa mietoa shampoota ja varo ettei sitä mene silmiin. Korviin on hyvä laittaa pumpilia, jotta ei niihin mene vettä. Tee pesuliikkeet juurista latvoihin päin, niin et sekoita turkkia liikaa. Huuhtele koira huolellisesti shampoosta.
Käytä myös aina hoitoainetta, äläkä säästä sitä; se edesauttaa paljon selvittämistä. Huuhtelun jälkeen puristele liika vesi turkista pois ja taputtele pyyhkeellä pyyhekuivaksi.
Laita koira hoitopöydälle ja selvitä varovasti tekemällä jakauksia, eli itse asiassa selvität pienen alueen kerrallaan.
Turkinhoidon yhteydessä sinulla on myös hyvä tilaisuus seurata koirasi hyvinvointia, onko esim. iho, korvat, silmät jne. kunnossa ?
Aloita harjaaminen latvoista ja siirry asteittain juuria kohti. Kuivaa koiraasi samalla käyttäen hyvää fööniä. Jos saat asennettua föönin kiinni jonnekin koiran yläpuolelle, voit käyttää molempia käsiä hoidossa, mikä helpottaa ja nopeuttaa työskentelyäsi.
Jos turkki kuivuu selvityksen yhteydessä liian nopeasti, kostuta turkkia tarpeen mukaan ja jatka selvittämistä.
Tee yhä uusia jakauksia, samalla kuivaen koiraasi. Jos törmäät takkuun, aloita paikallistamalla se. Avaa takku varovasti. Jos se vaikuttaa hankalalta, voit hieroa siihen (laimennettua) hoitoainetta tai takkujenselvitysainetta. Jos selvittely ei tuota tulosta, leikkaa takku varovaisesti auki ylhäältä alaspäin, mutta jos näin joudut tekemään, on se merkki siitä, että et ole selvittänyt tibbeäsi tarpeeksi usein.
Itse käytän selvittelyssä pääasiallisesti kapeata piikkiharjaa, jonka piikkien päät on leikattu vinoon. Tassujen selvittelyssä käytän myös karstaa ja kampaa. Työvälineiden valinnasta on monta mielipidettä, mutta työtavan suhteen ollaan aika yksimielisiä – turkkia ei saa repiä auki väkisin. Tällöin satutat vain koiraa, rikot turkkia ja tibbesi rupeaa kyseenalaistamaan koko hoitopöydällä olon.
Kun teet turkinhoidosta mukavan tapahtuman, koirasi luottaa sinuun enemmän, mikä lähentää karvaisen ystäväsi ja sinun välejäsi entisestään.
Mats Holmberg
Tiibetinterrieri-lehti 2/94